You don't hear what I am saying when I speak to you. I feel like I am talkin to myself

Rasittavaa! Mulle valitettiin tässä vähän aikaa sitten siitä, kun en enää puhu ja musta on tullut tylsä. Nyt kun jaksan höpötellä, jopa nauraakin välillä niin kukaan ei kuuntele. En väitä että mulla mitään tärkeää sanottavaa olisikaan, mutta olisi silti kivaa jos mua silti kuunneltaisiin. On inhottavaa mennä nukkumaan ja tajuta ettei sanonut koko päivänä mitään. Onneksi on yksi ihana ihminen joka kuuntelee aina ja jonka luona tänäänkin vietin loppu päivän kun en enää jaksanut olla koulussa. 

Kotiin kävellessä kuitenkin tapahtui jotain... ahdistavaa? Kävelin yksin, pimeässä, kun se mies (jos joku muistaa) joka tuli halaamaan mua baarissa muna pystyssä käveli vastaan. Katu oli muuten täysin tyhjä, vain minä, se ja sen vaimo. Olivat lenkillä. Yritin kävellä normaalisti mutta askeleet muuttuivat kankeiksi ja niskani jäykistyi. Poltin tupakkaani hieman nopeammin ja syvempään kuin tavallisesti. Tuntui kuin koko maailma olisi liikkunut hidastettuna kun se käveli ohitseni. Katsoi suoraan silmiin, hymyili ja nyökkäsi tervehdykseksi samalla kun minä puhalsin suuren savupilven peittääkseni sen naaman. En ollut varma oliko se sellainen ystävällinen tervehdys vai sellainen "Hei sinä jota rutistin, nuuhkaisin ja halusin ottaa mukaan, toivottavasti tavataan toistekin". Ahdistavaa se silti oli. 

Jos ei oteta huomioon koulua ja tuota kotiin kävelyä niin päiväni oli oikein mainio. Mulla oli liian hauskaa siellä kaverillani, naurettiin vedet silmissä ja kerrottiin salaisuuksia ja juoruja, tyttöjen juttuja. Oli vähän samanlainen olo kuin nousuhumalassa!

Humala olisi kyllä kiva.

Joka päivä, joka tunti, koko ajan, aina.

... Onko musta tullut alkoholisti? 

P.S. Näytän nykyään aika sairaalta... Valkoiset paidat ovat nykyään niitä "ihonvärisiä paitoja" eikä huulissa ole väriä, silmien alla on tummat renkaat ja hiukset ovat jotenkin karheat... Ehkä se tästä?

Change the way you've lived for so long

And find the strength you've had inside all along

- Ruisleipä, tee, kahvi

- Salaattia (kurkkua + tomaattia)

- Keittoa, leipä ja maitoa

- Leipä + mehua

En osaa päättää menikö nyt hyvin vai ei... Ihan terveellistähän tuo kaikki on, mutta silti koen epäonnistuneeni. Oikeastaan koko päivän on tuntunut siltä. En haluaisi olla allapäin ja itkeä siitä tänne, mutta tämä päivä vain oli niin inhottava. Onneksi mulla oli tänään vain muutama tunti... 

Mua pidettiin tyhmänä, aina kun vastasin väärin (tehtiin paritöitä), ystäväni tuhahti ja totesi että olen ääliö. "Sun pitäs varmaan vähän opiskella kun oot noin huono" oli ehkä kaikken inhottavin kommentti (vaikka sekin oli ihan vain vitsi) kun makasin pulpetilla horroksessa. Tänäänkään ei vain jaksanut keskittyä mihinkään, ajattelin että menen huomenna terveydenhoitajalle ja kysyn mistä tämä voisi johtua... Ja koska äiti epäilee anemiaa. Haluaisin kuitenkin vain jäädä kotiin...

 Äh mutta nyt lupaan piristyä! Ihan turhaa alkaa murehtimaan tuollaisia ja sitten syödä koska "kaikki on kuitenkin ihan turhaa". Musta tulee laiha ja ihana ja voin vielä tanssia liikunnassa ilman häpeää. Laittaa facebookiin muutakin kuin vain naamakuvia ja joku päivä pystyn vielä laittamaan sen mekon päälleni ilman epäilystäkään että näyttääkö se hyvältä. 

Tulee kiire jos haluan saada tuloksia kuun loppuun mennessä.

Uusi paita

- 1 muki teetä + ruisleipä, 1 kuppi kahvia

- 2 kauhallista jauhelihakeittoa

Mutta sitten :)

- sipsejä, dippiä, limppaa...

Mä niin tiesin tän. Tiesin etten pysty - ja varmaan tekin - ja olen nyt niin vitun vihainen. 

Mutta antakaa kun selitän...

Sain tänään ihan uuden paidan, sellaisen minkä voi laittaa oikeastaan vain baariin, sellainen jolla edustetaan ja näytetään millainen on, ettei kukaan osta sikaa säkissä. Ironista on se, että siltä mä juuri näytin: Sika tiukassa säkissä. Tai ei se oikeastaan ollut tiukka, löysä enemmänkin, mutta se silti oikein korosti sitä oksettavan hyllyvää mahaa joka mulle on kertynyt. Se levensi hartiat, latisti rinnat, turvotti mahan ja venytti perseen. Riisuin paidan nopeasti pois ja heitin kaapin perälle, huppari tilalle. Siitä se sitten alkoi.

Lähdin kauppaan - siis lähdin erikseen kaupaan - hakemaan mässyä ja katsoin veljen kanssa paskoja piirrettyjä. Söin, söin, söin ja söin ja sitten söin vielä vähän lisää. Paskan jälkeen söin vielä vähän salaattia niinkuin se muka hyvittäisi sen kaiken kurkusta alas menneen sonnani. Olisi vain pitänyt lopettaa syöminen siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran ajattelin "hyi miten oksettavaa", eli ennenkuin lähdin kauppaan. Miksen vain kuunnellut itseäni?

Helvetti mitä selittelyä... 

Pitäisi kai opetella syömään terveellisiä pieniä välipaloja pitkin päivää niin ei välttämättä tulisi tuollaisia oksettavia syömiskohtauksia. Ja edes jonkin asteen itsehillintäkin olisi ihan kiva juttu... Huomenna lupaan yrittää ihan tosissani, tiedän jo että aamupäivä menee hyvin mutta huomenna menee iltakin. Olen väsynyt olemaan tällainen lössö läski, haluan olla jotain niin muuta. Sitä musta tuleekin, pitää vain ensin hoitaa tämä läski ulos. 

Tavoitteena olisi olla laiha ja upea kuun loppuun mennessä, koska silloin on luvassa isot isot bileet ja haluan napata sieltä itselleni miehen. En väitä että "jos olet lihava, et saa miestä", vaan haluan laihtua itseni takia, jotta saan yhden tietyn mekon päälleni. Tai vaikkapa sen paidan. 

Nyt pitää vain ryhdistäytyä.

Indestructible

Katsoin taas Fight Clubin ja haluan pohjalle. Terveellisyys ei enää kiinnosta, haluan vain ulos polttamaan, juomaan ja nauramaan asioille joille ei saisi nauraa. Tappelukaan ei tekisi pahaa, olen kaivanut verta nenästäni jo useamman vuoden, mutta kukaan ei vieläkään ole alkanut tappelemaan kanssani. Ehkä olisi vihdoinkin aika tulla sellaiseksi kuin olen aina haaveillutkin? Haluan että koulussa tulee vain hyviä numeroita (vielä ei ole liian myöhäistä), mutta että olisin muutoin rappiolla. Haluan olla laiha ja kalpea ja sellainen kuin... kuin olisin pilvessä. Haluan kokeilla pilveä ja haluan itselleni miehen, edes yhdeksi illaksi ja vaikka ihan vain lainaksi.


Blogger lagaa tällä hetkellä niin pahasti etten jaksa jaaritella tämän enempää, olkaahan kiltisti!

I must become a lion hearted girl

I'm gonna start all over

Olen täällä taas. Luin hetki sitten vanhoja postauksia ja päätin poistaa ne. Kyllästyin omiin juttuihini ja halusin aloittaa muutenkin "uuden elämän" niin ehkä tämäkin auttaa?

Elämäni tiivistettynä tällä hetkellä:
En ole tarpeeksi laiha vaikka laihduin yhden viikon aikana melkein kolme kiloa, viime viikolla sain ne varmaan takaisin kun kävin... isoluisen ystäväni kanssa syömässä ja yökylässä ja vietin muutenkin paljon aikaa tämän kanssa. Ihana ystävä, mutta pilaa aina laihdutukseni - ja ehkä minäkin samalla hänen.
   En kuitenkaan halua laihtua liikaa. Haluan olla siro, mutta toisaalta urheilullisen näköinen eikä siinä auta muu kuin urheilla. Ihan turhaa enää kitistä, pitää vain otttaa itseään niskasta kiinni. En halua tästä taas sellaista ahdistusitkupaniikkidraamaa. Haluan vain laihtua.

Kotona ei ole asiat vielläkään hyvin, mutta alan jo tottua siihen, mikä ei kai ole hyvä juttu. Vietän siis edelleen mahdollisimman paljon aikaa muualla kuin kotona, mikä tyrehdyttää välejä vanhempiini entisestään, mutta en voi sille mitään etten halua olla kotona.

Jätkän kanssa... Menee kai ihan hyvin? Ei ole syntynyt suurta draamaa minun ja heidän välilleen, mutta minua edelleenkin harmittaa se että jään välillä täysin huomiotta. Sen kanssa pitää vain koittaa elää, olenhan minä kuitenkin tällainen katala kodinrikkoja...

P.S. Hakusana "thinspo" on taas käytössä